Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Sayuri foorumisti

29.11.2008 klo 01:14

Maalasin siveltimelläni innokkaasti kuvaa hymyillen. Sain kuin sainkin maalattua Peterin näköisen pojan. Itse asiassa se näytti aivan Peteriltä! Hän oli ollut minulle niin mukava. Onneksi en enää voinut niin pahoin kuin aiemmin päivällä.
Kello oli jo puoli seitsemän ja koululla liikkuminen oli tähän aikaan jo kielletty. Yhtäkkiä muistin Ericin uhkauksen ja tungin Peterin kuvan laatikkoon muiden taidetarvikkeiden sekaan.
Minun oli pakko rikkoa ulkonaliikkumiskieltoa hakeakseni yleistietokilpailun vastaukset opettajien huoneesta tai Eric paljastaisi salaisuuteni koko koululle...
Puin päälleni paksummat housut ja villasukat. Hiivin sukkasillani huoneiden ohi häiritsemättä muita kengät käsissäni. Yhtäkkiä ovi avautui edessäni ja sydämeni hyppi kaksi kertaa nopeammin. Entä jos Penelope tai Hannah tulisi?
Onneksi ovesta astui ulos Peter. Huokaisin helpotuksesta.
Peter vilkuili ympärilleen.
- Mitä ihmettä sä teet? hän kuiskasi kiihdyksissään.
- Voinko mä luottaa suhun? kysyin.
- Mistä on kysymys?
- Mun on aivan pakko hakea yksi juttu opettajien huoneesta. Ole kiltti äläkä kerro kenellekään, mut potkitaan vielä koulusta pois, anelin. Peter pudisti päätään pettyneenä.
- Larry taitaa olla oikeassa. Olette kaikki vain sen stipendin perässä, Peter kuiskasi hiljaa. Varmistin vielä ettei kukaan voi kuulla puhettamme seinien toiselle puolelle ja vastasin:
- Auta minua niin selitän kyllä heti! Nopeasti, koulun ovet suljetaan seitsemältä. Peter nyökkäsi, sulki oven hiljaa ja viittoi minut mukaansa.
Kuljimme pensasaitojen suojissa asuntolalta kohti koulua. Onneksi tytöillä ja pojilla oli yhteinen asuntola, lähes ainoaa laatuaan Englannissa. Jos meillä olisi samoin kuin muualla maassa, en olisi tavannut Peteriä ja olisin joutunut lähtemään yksin.
Yhtäkkiä Peter pysähtyi ja sihahti vaikenemisen merkiksi. Istuimme kyykyssä kun historianopettajamme käveli ohitsemme hyräillen. Odotimme että hän pääsi kulman taakse ja jatkoimme matkaa. Peter kulki kyykyssä edelläni pidellen minua kädestä. Aloin vähitellen nauttia matkastamme.
Viimein löysimme vanhan, ränsistyneen ikkunan, joka johti siivouskomeroon. Peter väänsi sen auki ja auttoi minut sisään. Käytävät olivat tyhjät ja pääsimme varoivaisesti eteenpäin. Kerran jouduimme piiloutumaan vessaan talonmiestä pakoon, mutta pääsimme viimein opettajien huoneen ovelle. Tietenkin se oli lukossa.
Huokaisin.
- Mitä me nyt tehdään? kuiskasin. Peter iski silmää ja otti taskustaan avainnipun. Suuni avautui hämmästyksestä.
- Mistä sä tuon sait?
- Otin ylimääräiset terkkarin laatikosta, Peter sanoi veitikkamaisesti.
- Ajattelin että saattaisin tarvita niitä joskus ja taisin osua oikeaan, hän jatkoi.
Avain löytyi helposti, sillä siinä oli avaimenperä, jossa luki "op. huone".
Astuin sisään ja Peter jäi pitämään vahtia.
Tärisin jännityksestä ja suljin oven perässäni Peterin hymyillessä rohkaisevasti.
Opettjien huoneessa oli samaa aristokraattista tyyliä kuin Wrathwaterin toimistossa mutta myös kauniita tapetteja ja mahonkilipastoja.
Menin yhden lipaston ääreen ja löysin vanhoja kokeita. Suljin laatikon ja avasin seuraavaan. Täynnä vanhoja opetussuunnitelmia ja jälki-istuntoaikatauluja.
Kiertelin ympäriinsä siinä toivossa, että jossain laatikossa on lappu "Kilpailut" tai jotain sen tapaista, kun huomasin raollaan olevan oven. Kurkistin sisään ja huomasin itse Wrathwaterin istuvan rehtorin toimiston tuolilla katsellen pudottamaani lappua. Vetäydyin nopeasti seinää vasten sydän pamppaillen. Rehtori Wellmate ei päästä edes sihteeriään istumaan tuolillaan, miten Wrathwater oli poikkeus?
Kuulin tuolin raahaamista kun Wrathwater nousi tuoliltaan. Miehen askeleet lähestyivät ovea.
Olin pelosta lamaantunut.
Yhtäkkiä askeleet pysähtyivät ja kuulin paperin rusahtelua. Sain vähän aikaa miettiä ja juoksin mahdollisimman äänettömästi mahonkisen vaatekaapin taakse. Kuulin paperini tipahtavan roskakoriin. Wrathwaterin askeleet kaikuivat rouva Wellmaten toimistosta kohti ovea, josta olin tullut.
Kun ovi pamahti kiinni, menin rehtorin toimistoon. Löysinkin heti laatikon joka ei ollut lukossa. Mikäpäs muukaan siellä oli kuin yleistietovisan vastauslappunen!
Tapasin Peterin käytävällä. Hän kertoi Wrathwaterin menneen ohi, vaikkakin välillä taakseen vilkuillen.
Pääsimme molemmat nopeasti asuntolaan ja kutsuin Peterin huoneeseeni.

- Tässä, sanoin ja näytin paperia Peterille. Peter katsoi paperia ihmeissään ja pudisti sitten päätään selvästi ihmeissään.
- En olisi ikinä kuvitellut susta tällaista, hän sanoi hiljaa. Kurtistin kulmiani loukkaantuneena.
- Ei se minun ideani ollut.
- No kenen sitten? Peter intti.
Epäröin.
- Tuota noin.. Oikeastaan Eric käski mun hakea paperin. Hän haluaa sen tietokilpailun stipendin, en mä, selitin.
Peter katsoi minua kummissaan.
- Miksi oikein tottelet sitä junttia?
- Se kiristää mua. Jos en tee kuten se sanoo, se kertoo musta hirveitä juttuja. Nimettömänä, tietenkin, koulun ilmoitustaululle, sanoin murtuneena.
- Lisäksi luulen, että Larry kuuli Ericin kiristävän mua käytävällä ja aikoo kieliä opettajille.
Tuntui, että voisin purskahtaa itkuun hetkellä millä hyvänsä. Peter nosti kätensä olkapäälleni.
- Älä sure. Keksin hyvän suunnitelman!

---------------------------

//Anteeksi, kuva on kesken! Jatkan sitä myöhemmin, sain vain niin hyvän inspiksen tarinaan. :) Ja tarinasta tuli tylsä ja pitkä.

//Ehhehhe :D Niinpä taitaa hämätä. ^^

Vaahpe foorumisti

29.11.2008 klo 11:12

MINÄ JATKAN!

nejimau kupoliitti

29.11.2008 klo 12:39

Hyvä jatko, vaikka hämäsikin nuo kaksi w-alkuista opettajaa; warthwater ja sitten vielä wellmate :D

nejimau kupoliitti

23.11.2008 klo 23:46

Makasin sängyssä ja tärisin kylmästä, terveydenhoitaja tuli luokseni tökäten kuumemittarin suuhuni.
"Tulen kohta tarkistamaan sen,"
terveydenhoitaja Percy ilmoitti hymyillen ystävällisesti ja sipsutteli verhon taakse toisen potilaan luokse.

Nukuin ties kuinka kauan, kunnes yhtäkkiä avasin silmäni ja katseeni osui pojan naamaan. Poika tuijotti minua verhon takaa ja säpsähti tajutessaan hereillä oloni.
Hänen silmänsä laajenivat ja aivan kuin hänen kasvonsa olisivat lehahtaneet aavistuksen punaiseksi.

Hymyilin hieman hämilläni ja nousin varovasti istumaan sängylle.
Huone oli muuttunut hämäräksi ja auringon oranssit säteet värittivät puisia lattialautoja sekä kellastuneita väliverhoja.

Kuului verhon kahahdus ja mustatukkainen poika ilmestyi sänkyni viereen seisomaan. Hänen olemuksensa vaikutti hieman varautuneelta ja samalla uteliaalta.
"Niin, sinähän olet Carolina Pierce,"
poika tokaisi yhtäkkiä katsellen minua suoraan vaaleansinisillä silmillään.
Näytin varmasti ääliöltä, "ö-öm joo."
"Koulussa puhutaan melko paljon susta," Poika sanoi kääntyen pois päin minusta, pitäen katseensa kuitenkin minussa tarkkaillen reaktioitani.
Ilmeeni vaihtu tulkitsemattomaan tilaan ja nyökkäsin, "hmm.. Tiedetään."
"Ei, ajattelin vain että haluan päättää itse mitä ihmisestä ajattelen," Poika sanoi katsellen varjoja verhossa. "Olen Peter, toivottavasti voidaan olla ystäviä."
Poika sanoi luoden vielä pienen hymyn kasvoilleen ja katosi verhon taakse.

Olin ällistynyt, näin ei vain tapahdu minulle. Nousin sängystä ja kuin uudelleen syntyneenä juoksin hymyä pidätellen huoneeseeni ja paperin ja sulkakynän äärelle.


-----

Hihi, semmoinen sairastelu päivä !
ja kökkö kuva, yritin kerranki jotain järkevää, njääh.

//öhh, ehkä se parani vähä äkkiä XD olin liian muissa ajatuksissa ni en sitte huomioinu =( Tai sitte jos se meni sairastelee omaa huoneesee ! tadaa ;----D


(Muokattu 24.11.2008 klo 22:00)

Shancus kupoliitti

24.11.2008 klo 21:49

Äkillinen paraneminen kun ensin on pyörtynyt ja sitten ryntää täyttä päätä jonnekin minne lie XD

No joo mut tykkäilen tästä tarinasta. Jos tätä vaik jaksais seuratakin, nyt kun on alusta asti tarkkana, hah.

P.S. Sori random komma, ei liittyny mitenkää asiaan~

//Haha, pätevä selitys :'D

Sayuri foorumisti

25.11.2008 klo 15:50

Hehe :D Todellakin ihmeparantuminen! Peteristäkin saa vaikka mitä irti.
Jatkan!

Cloud foorumisti

26.11.2008 klo 16:02

Hih! Hyvä jatko tuli, ja parantuminen tapahtui aika pikaisesti. On hyvä että tarina menee vauhdikkaammin liikkeelle! ^____^

Kiesu kupoliitti

23.11.2008 klo 01:28

"No just, kerjääkö se huomioo vai?"
"No näköjään!!"
"Surkee näyttelijä, tost huomaa läpi et se feikkaa...."
"Sss! Maikka tulee-..!"

Auoin silmiäni hämmentyneenä. Löysin itseni makaamasta asuntolahuoneeni lattialta. Päätäni särki...
"Neiti Pierce?" Kuulin tutun äänen kutsuvan minua nimeltä.
Nostin katsettani, kaikki huoneessa näytti aluksi sumuiselta. Erotin pienen lauman tuttuja tyttöjä ja muita asuntolan oppilaita seisoskelemassa huoneeni oven lähistölle ahtautuneena. Pitkä harteikas hahmo harppoi tyttölauman läpi lähemmäs, joku oranssipäinen vanhempi oppilaspoika taaempana perässään.
"Neiti Pierce?" Tunnistin Wrathwaterin äänen kutsuvan minua uudestaan.
"N-niin..?" Sain ähistyä hämmentyneenä. Mitähän ihmettä tässä juuri tapahtui...
"Oletko kunnossa? Mikä on vointisi?" Opettaja kyykistyi tasolleni lattianrajaan. Nousin istumaan vähän haparoiden ja haroin tukkaani hermostuneena. Kauhean noloa maata lattialla kaikkien nähden...
"Mä olen ihan kunnossa!" Huudahdin ja sysäsin opettajan tarjoaman käden syrjään. Miksi kaikki oli täällä? Menisivät pois, kaikki pois! Minulla mitään hätää ole... Kaikki kuiskuttelevat toisilleen...
"Älä ole hupsu! Kuulin Terryltä että tuuperruit lattialle" Wrathwater töksäytti vilkaisten jonnekin oranssipäisen pojan suuntaan, joka rapsutteli leukaansa vähän hämmentyneen oloisena.
"Niinno siis tytöt löys häet tuupertuneena ja mä lähin ettii maikkaa-..."
"Tytöt löysivät?" Wrathwater pyörähti ympäri ja suoristi itsensä "Neideilläkö oli sitten liian kiire lähteä itse hakemaan opettajaa?".
"No siis emmätiiä. Mä vaan tulin tänne ja sit se pökerty. Mä luulin et se oli vitsi tai jotain" Blondi tukkansa kihartanut tyttö töksäytti ensimmäisenä.
Wrathwater pyöräytti silmiään "Ja lähdit sitten hakemaan oikein yleisöä paikalle hmm..?".
Kohottauduin vaivihkaa seisomaan opettajan ja tyttöjen vaihdellessa tapahtumia keskenään. Päätäni alkoi huimata heti ylös päästyäni, jouduin kumartua kaksin kerroin etten olisi menettänyt tajuntaani. Wrathwater huomasi yritykseni saman tien ja nappasi käteni itselleen ennen kuin tajusinkaan.
"Sinähän olen ihan liekeissä..." Opettaja mutisi, ei oikeastaan kenellekään ja koetti otsaani "Nyt lähdetään sitten terveydenhoitajalle".

---

...Joo, fail picture for laughs. Oli motivaatio ton piirtämisen suhteen kyllä niin nollassa ko ikään.
Taustalla lauma stereotypisoituneita lissuja, plus joku amisparta.

//Maikalla on liian vaikee nimi ;P

millla foorumisti

23.11.2008 klo 22:30

Mä luin ton nimen kolme kertaa peräkkäin näin: Whatever... EI Jessus mä repesin sitku mä tajusin ton nimen vääräks.. Eikä..!

tappajatatti foorumisti

24.11.2008 klo 15:30

Aika prinssi toi opettaja. :'D Kieltämättä toi nimi on vähä vaikee mut kaikkeen tottuu. >_______x

Sayuri foorumisti

25.11.2008 klo 15:47

Nimen muistamisessa: Wrath = viha ja Water = vesi.
Kieltämättä aika hankala nimi, mutta jos sen kirjoittaa mielessään kahdessa osassa niin sen oppii muistamaan kyllä. :)

Herra Wrathwater. :D

Cloud foorumisti

21.11.2008 klo 18:33

Suljin silmiäni kiini. Ne tuntuivat raskailta ja uupuneilta. Pujotin sulkakynän musteeseen ja nostin sen ylös. Pujotin uudestaan ja nostin ylös. Miksi elämässäni on niin paljon pelkoa, epätoivoa? Nousin kirjoituspöydältäni ja otin yöpöydältä kannun. Kaadoin vettä lasiin ja siemaisin sen. Päässäni pyöri vain Larryn lause. Hakkasin päätäni seinää vasten. Minä vihaan sitä että, suostuin Wrathwaterin ehdotukseen.

Avasin vaatekaappini auki ja pistin silkinpehmeän pyjaman päälleni. Pyjama tuntui ihanan pehmeältä ja huokaisin hieman pirteänä. Vaikka oli päivä, halusin kuitenkin käyttää pyjamaa jota sain äidiltäni. Muistoksi.

Lysähdin takaisin kirjoituspöydän ääreen. Nappasin sulkakynän käteeni ja aloin piirtämään. Kuin tyhjästä. En edes tajunnut että aloitin jo piirtämisen. Silmät, korvat, komeat porkkanat.
Yllätyin, tajuessani että piirsin pupun. Pienen suloisen pupun. Minun teki mieli kirkaista ja hyppiä suunattomasti, mutta en viitsinnyt häiritä muita. Vihdoinkin eräs asia onnistui tänä päivänä!

- Psst.

Hätkähdin rajusti, kun kuulin pienen hyssytyksen takantani. Vilkaisin taakse mutten nähnyt ketään. Pistin piirrustukseni yöpöydän laatikkoon ja sisälläni kihelmöi. Kuulin koputuksen ikkunasta ja sanotaan vaikka, että yritin huutaa apua, vaikka oikeastaan yritin repiä hiuksiani irti,kiljua apua, mutta äänestäni ei lähtenyt piipatuksenkaan mitään. Hengitin syvään. Avasin itsevarmasti ikkunan auki ja pieni tuulenvire tulvahti sisään. Huokaisin.
Ei ollut mitään. Kukaan ei ollut ikkunan luona.

Suljin ikkunan. Mistä ääni olisi voinnut kuulua?

- Carolina..

Sydämeni tykytti tuhat kertaan enemmän, kuin ennen. Minulla oli kamala olo ja kuulin heikon vakerruksen viereltäni. Minua heikotti yhä enemmän ja tuntui kuin maailma kaatuisi pian. Minua huimasi ja olin lähes menettää tasapainoni. Otin tukea seinistä ja minua huimasi yhä enemmän ja enemmän.
- M..mi..mitä tapahtuu? änkytin hiljaa ja tunsin kuinka kehoni vapisi. Kurkkuani kuivasi ja oksetti. Hikipisaroita tippui otsaltani ja ennen kuin huomasinkaan olin likomärkä. Vilkaisin hätääntyneenä ympärilleni. Huone pyöri silmissäni oudosti ja näin tavarat kahtia. Minua kuvotti avata silmiäni.

Lopulta tajusin että silmissäni sumeni ja kaaduin lattialle. Kuulin viimeisiä vakerruksia ennen kuin suljin silmiäni kiini. Kaikki tuntui hyvin raskaalta.

***
Hehhe. Ekakerta kun kokeilin kirjoittaa tarinaa tänne. :-D Mmhh. Kuvasta, en kommentoi, mutta lupaan panostaa jos on aikaa.

//: Oho! Korjaan. Sinähän voisit itsekkin jatkaa? 8->
//: Kirjoitin hieman lisää tekstiä. :-'pp

(Muokattu 23.11.2008 klo 19:26)

Sayuri foorumisti

21.11.2008 klo 19:48

Tuota noin.. tarkoitit kai "tuulenvire" eikä "tuuliviiri"? :''D

Kiva jatko! Toivottavasti joku jatkaa tätä <3

//Katsotaan koeruuhkan jälkeen. :D

Sayuri foorumisti

20.11.2008 klo 14:46

Tuijotin opettajaa suu ammollani hämmästyksestä.
Opettaja katsoi minua nenänvarttaan pitkin ja hymähti virnuillen.
- No hei taas. Ei kai neiti ole unohtanut keskusteluamme, hän kysyi epämiellyttävän mukavaan sävyyn. Nielaisin ja pudistin päätäni. Silloin Eric, luokan kiusanhenki, nousi ylös tuoliltaan.
- Hah hah haa! Pikku enkeli on tainnut joutua vaikeuksiin, hän huusi ja koko luokka yhtyi nauramaan hänen kanssaan. Uusi poika istui pulpetissaan nojaten ristittyihin käsiinsä seuraten tapahtumia enemmän tai vähemmän kiinnostuneena.
Kasvojani kuumotti ja mieleni teki nousta mottaamaan Ericiä kasvoihin, kunnes huomasin "silmälappu"-opettajan paheksuvan katseen.
- Veikö kissa kielen? Menikö pupu pöksyyn, ilkkuivat Elena, Hannah ja Penelope kikattaen välillä. He olivat luokan suosituimmat tytöt, ja erottamattomat. Minusta tuntui etten voisi painua penkin alle tämän enempää.
PLAM!
Luokan nauru loppui kuin taikaiskusta. Opettaja oli läiskäissyt takin sisältä ottamansa raipan Ericin pulpettiin. Mies kumartui Ericin kasvojen tasalle.
- Jos sinä haluat vaikeuksia, niitä saat mielin määrin. Sana vain, niin järjestän sinut kahdeksi viikoksi jälki-istuntoon.
Luokka kuunteli peloissaan aivan hiljaisena. Eric tyytyi vain nyökkäämään. Hän laski katseensa ja opettaja käveli rauhallisesti luokan eteen. Hän avasi vanhan kirjan ja otti sulkakynän esiin.
- Eric Brown?
Eric nosti katseensa.
- Paikalla, hän sanoi epävarmasti.
- Hannah Bruce?
- Täällä.
Nimenhuuto jatkui ja jatkui. Minua nolotti hirveästi, kun kaikki vilkuilivat vähän väliä suuntaani.
- Larry Panget?
- Paikalla, vastasi uusi poika. Hänellä oli tumma ja syvä ääni, mutta silti mukavan poikamainen.
- Carolina Pierce?
- P-paikalla, sanoin tuskin kuuluvalla äänellä.
- Hyvä, kaikki ovat paikalla. Aloitamme tunnin, opettaja sanoi.
- Et ole esitellyt itseäsi, Penelope sanoi uhittelevaan sävyyn. Luokka nyökytteli.
- Olen Wrathwater, opettaja sanoi kuin ohimennen.

Tunnin jälkeen Eric nykäisi minut syrjempään.
- Sinulla on huomiseen asti aikaa, hän sihahti.
- Jos jäät vielä kiinni opettajalle, tiedät kyllä mitä teen! Nyökäytin päätäni ja Eric päästi minut menemään.
Uusi poika, Larry, tuli minua vastaan käytävällä.
- Minä tiedän mitä aiot, hän sanoi. Hämmennyin.
- Ai, mitä minä sitten haluan?
- Aiot varastaa yleistietokisan vastaukset, hän sanoi.
- Mi-mitä..?? En, en tietenkään aio, mitä sinä...
- Turha yrittää, tiedän kaiken. Sinäkin olet yksi tämän koulun pölkkypäistä, haluat vai sen stipendin hinnalla millä hyvänsä, Larry sanoi vihaisesti ja käveli ripeästi pois.
Larryn sanat soivat päässäni vielä illallakin.
'Haluat sen stipendin hinnalla millä hyvänsä'
Ei pidä paikkaansa, ajattelin. Ei todellakaan pidä paikkaansa!
Otin sulkakynäni, paperia ja musteen.
Pitkästä aikaa sain aikaan jotain paperille.

--------------

//Nyt tässä kävi näin. Pyydän anteeksi tuota aiempaa sekaannusta. Mietin sen jälkeen kahdesti, jätänkö kuvan tekemättä, mutta toivon, ettei tästä ole sen kummempaa haittaa.

//Niin saatiin. :)Itse pidän nimestä, siksi sen valitsinkin<3

tappajatatti foorumisti

21.11.2008 klo 16:39

Saatiinpas selville tytteröisen nimi vihdoin. 8)

tappajatatti foorumisti

15.11.2008 klo 13:54

Kävelin hitaasti eteenpäin ja mietin tapaamistani sen opettajan kanssa jonka nimeä en muista. huomasin että olen myöhässä tunniltani ja lähdin juoksemaan kunnes kuulin takaani ”kröhömm..” pysähdyin ja katsoin taakseni, siellä oli se silmälappu opettaja ja hän pudisteli päätään.

- Toivottavasti en joudu enää huomauttelemaan käytävillä juoksemisesta.
- Anteeksi kovasti.

Lähdin kävelemään reippaasti eteenpäin ja katsoin taakseni, opettaja katsoi vieläkin minua kädet taskuissa ja hymyili ahdistavasti.

Vihdoinkin pääsin luokkaan. Olin tosin kaksikymmentä minuuttia myöhässä ja opettaja ei oikein pitänyt siitä, hän katsoi minua vihaisesti kun menin omalle paikalleni. Jostain takapulpetista kuului ”lintsari” ja naurua. Tahdoin vajota maan alle, otin kumminkin kirjani esille ja rupesin tekemään muistiinpanoja.

Tunti oli jo lopuillaan kun luokkaan astui joku todella komea ja treenattu oppilas, opettaja ilmoitti että hän olisi luokkamme uusi oppilas. Hänellä oli jokseenkin pitkät mustat hiukset ja todella mielenkiintoiset kasvon piirteet, opettaja käski hänet istumaan tyhjään pulpettiin, ainoa tyhjä pulpetti oli vieressäni. Tunsin kuinka punastuin kun hän istui melkein viereeni. Hän vilkaisi minua toisella silmällään outo virne naamallaan. Opettaja sanoi hänen nimekseen Wuitton.
Wuitton seurasi loppu tunnin opetusta ilman kirjoja, kun kello pärähti soimaan pakkasin äkkiä laukkuni ja lähdin kävelemään ripeää vauhtia ulos luokasta.

Katsoin lukujärjestystäni, seuraava tunti olisi kemiaa. Löntystin suorastaan kemian luokkaan, luokassa oli jo muutamia tyyppejä joita en edes tunne. Istuin paikalleni, avasin kirjan ja katsastelin hieman mitä tällä tunnilla pitäisi oppia. Sitten huomasin sen sulon pojan tulevan luokkaan ja punastuin taas, käänsin päätäni niin kuin en edes olisi ollut nähnyt häntä.

Parin minuutin päästä muutkin oppilaat tulivat luokkaan. Ja sitten luokkaan astui se silmälappu opettaja, suuni loksahti auki.

– Olen sias opettajanne sillä aikaa kun opettajanne Jose on sairaana.

/Kuva on menestys :'D.....

//Jatka vain. :)

Sayuri foorumisti

17.11.2008 klo 20:36

Voin jatkaa tätä kun ehdin. :)

//Huomasin yhtäkkiä, että löytyikin sopivasti aikaa jatkaa, mutta kun sain kuvani turvatallennukseen, huomasin, että joku muukin on jatkamassa. Anteeksi, että muutan mieltäni näin nopeasti, oma vikani, mutta voisitteko kommentoida kuvaan jos jatkatte? Nyt meni hyvin alkanut työ hukkaan.. Sinun työsi, kuka ikinä tätä jatkaakin, on sen verran valmiinoloisempi kuin minun, että taidan jäädä suosiolla. :P

//Juu, ymmärrän. Nyt kun kävin katsomassa oli toinen kuva kadonnut turviksesta. Taisin aiheuttaa aikamoisen sotkun, anteeksi *raapii päätä*

Angstikuningatar peruskäyttäjä

17.11.2008 klo 20:54

Ouh! Toivottavasti tämä tarina etenee samalla tavalla tälläisena suhdesotkuna, niin... *virn*

Kiesu kupoliitti

20.11.2008 klo 08:51

Sayuri: itse en taas tykkää yhtään kun kuviin laitellaan viestejä "Jee, minä jatkan" ja sitten odotellaan viikko edes turvatallennusta jonka jälkeen joku fiksu äkkää mennä lukemaan jatkokommentin uudestaan, josta löytyykin editointi "Eikun enpäs jatkakaan". Jos meinaatte jatkaa niin laittakaa se kuva tuonne turvatallennukseen mieluummin. Kaikki käyttäjät tuskin jaksavat lähteä lukemaan kaikkia viestejä ja ruveta vahtaamaan kuvien alta kommentteja saadakseen selville meinaako joku nyt tarinaa jatkaa vaiko eikö. Turvatallennettu kuva näkyy yksinkertaisesti yhden hiiren napautuksen päästä, ei ole varmasti liian suuri homma sinullekaan siirtyä yhtä sivua edemmäs katsomaan mahtaako joku muukin haluta jatkaa.

metalmiku satanistic comunist rapper oekakivalvoja

15.11.2008 klo 02:24

Kiirehdin luokkaan ja päässäni pyörii vain tuleva yleistietovisailukisa, kunnes jonkin pysäyttää minut.

-Neiti tietää hyvin että käytävillä ei kirmailla!.
Hidastan vauhtiani ja huomaan äänen kuuluvan yhdelle koulun opettajista.
Opettajalla on yllään musta siisti puku, tiukka sivujakaus ja toista silmää peittää musta silmälappu. Mies on lähellä viittäkymmentä ja olen kuullut että hän pitää erittäin tiukkaa kuria ja on korkeassa asemassa koulussa.
Yritän ohittaa tämän mahdollisimman alhaisella profiililla välttäen kaikki mahdolliset kontaktit. Huokaisen helpotuksesta kun olen päässyt tästä hyvän matkan päähän, kunnes yksi lause pysäyttää sydämmeni.

-Te muuten pudotitte tämän...
Mies pitelee kädessään paperia, mikä näyttää hälyttävän tutulle.
-Kas, aioitte siis huijata yleistietovisassamme. Olen hyvin pettynyt teihin neiti.
Epätoivoissani yritän vielä tarkistaa taskujani. -Tuota, se...se... .Sain vain änkytettyä.
Opettaja katsoo minua jonkin aikaa, kunnes tämän ilme muuttuu epäilyttäväksi hymyksi.-No emmeköhän pysty selivittämään tämä toimistossani. Seuratkaa.
Minulla on paha aavistus. Astuessani toimistoon, huomioni kiinnittyi huoneen tyyliin. Toimisto on ylellinen ja huonekalusteet olivat tummaa mahonkia, mutta jollain tavalla tyyli oli silti jäykkää ja aristokraattista. Mies sulkee oven ja näyttää istuinta pyötänsä vastapäätä. Istuudun jähmeänä tuoliin ja ristin käteni tiukasti yhteen peittääkseni niiden tärinän. Hän istuutuu ja ojentaa hymyillen avonaisen konvehtirasian.
Saan kohteliaasti pudistettua päätä. Miehen epäilyttävän ystävälliseksi muuttunut asenne saa oloni epämukavammaksi. -No älkäähän suotta pelätkö, voisimme unohtaa tämän pienen ikävän tapahtuman eräällä ehdolla. Poikani Albert on yksinäinen ja kaivannut jotain jonka kanssa viettää vaikka mukavaa aikaa koulunkin jälkeen, ymmärräthän mitä tarkoitan.

Kyllä, mutta... Mutisen hämmästyneenä.
Tiesin kyllä tämän pojan. Poika oli jollain tavalla melko ressukka ja olipa jopa joskus ihastunutkin minuun. Mutta itse en ollut millään tavalla kiinnostunut hänestä, etenkään tällä tavalla. Minulle tuli epämukava olo.

-Voit palata tunnille, mies hymyilee avatessaan oven. Toivottavasti pääsimme yhteisymmärrykseen, mies sanoo painokkaasti.
Poistun hiljaa toimistosta ja minua ahdisti ja inhotti.

------------------------------------

Miten siitä näin pitkä tuli ? Yritin pysyä tarinassa minä-muodossa. Eipä ala hyvin tuon päähenkilön päivä : D.

Hypotermia peruskäyttäjä

15.11.2008 klo 15:02

Tytöllä on mahtava "ohshit"-ilme : D
Kylläpä tarina etenee vauhdilla : )

Sayuri foorumisti

17.11.2008 klo 20:35

Oooh ope on hottis! <3

Mahtavaa tarinan kulkua, tykkään paljon jo tässä vaiheessa.

Kiesu kupoliitti

18.11.2008 klo 08:58

No mr teacher! I want you! Naow!! <3

nejimau kupoliitti

13.11.2008 klo 23:08

Koulun asuntolassa kaikki nukkuivat ja vain vanhat puiset seinät narisivat tuulen hakatessa rakennusta.

Heräsin ja vilkaisin kelloa, ponkaisten ylös sängystä liian nopeasti. Otin tukea seinästä ja yritin saada näkökyvyn palaamaan, pöyhin hieman vaaleita pitkiä hiuksiani ja hyppäsin koulupukuuni. Katsahdin peiliin, jossa takaisin tuijotti se sama ruipelo ja kalpea tyttö kuten eilenkin. Vihdoin sain koululaukkuni käsiini ja ovelta kuului koputus.
Avasin oven ihmeissäni.
Siellä ei ollut ketään, vain kiirehtiviä ihmisiä ryntäilemässä tunneille.
Katsahdin maahan ja huomasin paperilapun, taittelin sen auki.

"Yleistietovisan vastaukset löytyvät opettajien huoneesta. Hae ne ja jätä lokeroon numero 349. Älä vilkaisekaan niitä, oikeasti."

En jaksanut edes yllättyä tästä, en edes järkyttyä. Huokaisin alistuneena ja taittelin lapun taskuuni suunnistaen tunnille, tiesin varsin hyvin mitä tulisi tapahtumaan, ellen saisi niitä vastauksia.


----------
Anteeksi jos mursin joidenkin näkemyksiä =D mutta asuntola <3
Sillä on pisamia :3

/metalmiku: En silleen ajatellut tarkkaan mihin aikaan sijottuu, mutta ei taida ihan nykypäivää olla =) Jonkunlaista koulupukua hänelle kaavailin, kiva kun jatkat. oottelen innolla 8----)

kiitos sayuri! =)

Sayuri foorumisti

14.11.2008 klo 12:44

Heei, tosi hyvä idea tuo lappu! Opiskelija-asuntola on tosi hyvä keksintö myös :D
Odotan innolla jatkoa. ^^

metalmiku satanistic comunist rapper oekakivalvoja

14.11.2008 klo 15:09

Hienoa että uusi tarina pääsi oma-alotteisesti käyntiin : D. Itselläni oli myös mielessä aloittaa koulukeskeinen tarina täällä, mutta tepäs olitte nopeempia(ja minä laiskempi)..
Olen nyt jatkamassa tarinaa, joten viitaten edellisiin osiin, ymmärsinkö oikein että koulu sijoittuu jonnekkin 1800-luvulle? (ajattelin vain tuosta sulkakynä hommasta). Ja ollaanko siellä uniformuissa vai omissa vaatteissa?

tappajatatti foorumisti

13.11.2008 klo 22:11

Yritin ja yritin mutta se ei vain onnistunut. Laskin sulkakynän pöydälle ja heitin vihoviimeisen paperin ylitäyteen roskakoriin. Haroin hiuksiani lempeästi ja vilkaisin kelloa. Kello oli jo paljon, vaihdoin ylleni yö vaatteet ja otin päiväpeiton pois sängyltäni. Pöyhin hieman tyynyjäni ja istuin sängyn reunalleni ja katsoin lattiaa. Lattialla oli paljon pölyä, siitä on aikaa kun siivosin viimeksi.
Mielessäni velloi vain se, ettei mikään onnistunut enää, ei edes piirtäminen. Se on ainoa asia missä todella olen hyvä, tai ainakin olin. En uskalla mennä nukkumaan, pelkään että näen sitä samaista painajaista jota näin melkein joka yö, mokaan itseni koko koulun edessä ja kaikki nauravat minulle. olen varma että niin minulle tapahtuu ensikeskiviikkona, koulun yleistietovisassa. En ymmärrä miksi juuri minut valittiin siihen, en tiedä mitään mistään. Taidan vain tekeytyä sairaaksi ja ilmoittaa etten pääse tulemaan kuumeeni takia. taidan vielä kerran yrittää piirtää jotain pientä, jonkin pienen kukan tai mehiläisen. Nousin ylös ja kävelin kirjoituspöytäni luo. Etsin pienen paperin palan, kostutin sulkakynän musteessa ja vedin pari viivaa. Katsoin paperia ainakin 10 minuuttia ja huokaisin. Laitoin sulkakynä pois ja heitin paperin palan roskiin. Jatkan huomenna yrittämistä kun minulla on enemmän paperia. Vilkaisin kelloa. se läheni jo neljää. Puhalsin kynttilän sammuksiin ja kompuroin sänkyni luo. Uni vei voiton ja nukahdin.



/Äglöö bägllöö. Haluun jotain koulu draamaa, nolauksii ja kaikkee tosi friikkii. Anteeks lyhyt tarina. Toivottavasti ei oo hirveenä kirjotus virheit. ^---^

//Juu siis kyllä minäkin ajattelin sitä lukio ikää ja omaa kämppää tätä kirjottaessani. Ja tuo koulukiusaus sopisi aikas hyvin tähän. 8)

///Aivan! 8'D Se on varmaan hyvä juttu. c(:

Sayuri foorumisti

13.11.2008 klo 22:21

Jee, kiitos kun jatkoit! :) Mukava jatko! Kun kirjoitin omaa osuuttani tarinasta, ajattelin tytön olevan lukioiässä ja asuvan omassa kämpässään. Tästä voi vielä saada sen kuvan, mutta enhän minä voi päättä ikää sen tarkemmin. :D Kouludraama on hyvä ajatus! ...Onkohan tyttö koulukiusattu?

//Woohoo, meillä kulkee ajatukset samoja ratoja :D

Sayuri foorumisti

13.11.2008 klo 17:48

Oli yö. Kirkas kuu paistoi taivaalla, pakkanen paukkui ja tähdet tuikkivat kirkaasti. Metsässä rasahteli kun oksat putoilivat maahan ja koko näkymä oli kuin lumottu.

Huoneessani paloi kynttilä. Siitä lähti juuri tarpeeksi valoa harjoittelemiseen, mutta ei liikaa. Kukaan muu ei näkisi valoa paitsi minä. Kastoin sulkakynäni musteeseen ja koputtelin hiljaa siitä liiat musteet pois. Totta kai minulla on muitakin välineitä, mutta pidän erityisesti tästä sulkakynästä. Asetin vähän epäröiden sulkakynän paperille ja aloin piirtää. Ensimmäisen vedon jälkeen kasvoni punehtuivat, paperi rusahteli ja putosi pian rytättynä puoliksi täyteen roskakoriin. Voihkaisin ja painoin pääni käsiini. Vaaleat hiukset tuntuivat pehmeiltä kasvoilla. Vilkaisin kelloa, joka näytti jo puoli kolmea. Päättäväisenä otin uuden paperin, kastoin taas kynäni musteeseen ja jatkoin piirtämistä. Periksi en antaisi, ei, vaikka mikä olisi.

//Eli homman nimi on siis tämä: aloitin uuden tarinan Oetarinalle, koska se pitää kuulemma siirtää toiselta laudalta sinne. Anteeksi, että se sattui olemaan juuri tämä lauta, mutta Oekaan kuvakoko oli liian pieni ja Oedoojoolla on yksi kuva vielä kesken. Lisään kellon ja kynttilän heti kun ShiPainter suostuu yhteistyöhön.
JOS TÄMÄ TÄYTTÄÄ VAATIMUKSET, VOISIKO JOKU VALVOJA SIIRTÄÄ TÄMÄN OETARINALLE?

Kiitos Xinadra! :)

//Vaihdoin minä-kerrontaan.

//Joo, jatka vaan! Ja kiitos :)

tappajatatti foorumisti

13.11.2008 klo 21:25

Tästä voisin vaikka jatkaa. :-) Kiva tämä uusi tarinan alku.